2.10.1992

Kanne Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa

A, B ja C ovat D:lle 6.1.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausuneet, että asianosaisten äiti E, joka oli syntynyt 28.10.1906 ja kuollut 14.1.1987, oli vihitty avioliittoon 17.12.1921 asianosaisten isän F:n, kanssa.

F oli 5.9.1936 vahvistetulla kauppakirjalla ostanut yhdessä veljiensä G ja H:n kanssa FGH-nimisen perintötalon RN:o 19 Posion kunnan Posion kylässä ja kaiken tilaan isojaon yhteydessä tulevan manttaalikorotuksen vanhemmiltaan I ja J:lta. Kauppakirjan perusteella F, G ja H:lle oli 16.9.1936 myönnetty lainhuuto puoleen FGH:n tilasta.

Mainitun 5.9.1936 vahvistetun kauppakirjan mukaan "ostajain vaimot ovat yhden laiset ostajat kuin miehetkin". Aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteista annetun lain säännösten perusteella F ja E:n omistama kiinteistöosuus oli ollut näiden yhteisesti jakamattomalla yhteisomistuksella omistamaa kiinteää omaisuutta.

Heidän kiinteistöosuudestaan oli sittemmin muodostettu FGH-niminen tila RN:o 1:10 sekä Salmi-niminen tila RN:o 1:12, molemmat tilat Posion kunnan Aittoperän kylässä.

F oli vaimonsa E:n suostumuksella myynyt 6.8.1974 vahvistetulla kauppakirjalla mainitut FGH:n ja Salmen tilat pojalleen D:lle 12.000 markan kauppahinnasta. Kauppakirjan mukaan kauppahinta tuli suorittaa siten, että ostaja maksoi sisarilleen A:lle ja B:lle kummallekin 1.500 markkaa ja otti vastatakseen F:n Posion Osuuspankille olevasta maankäyttölain mukaisen sähköistyslainan jäännöspääomasta 395 markasta ja suoritti kauppahinnan jäännöksen 8.605 markkaa myyjälle ja hänen vaimolleen annettavana elinkautisena vapaana asuntoetuna tilalla olevassa asuinrakennuksessa, johon kuului asuntona oma huone valoineen ja lämpöineen.

Kauppakirjan perusteella D:lle oli myönnetty lainhuuto mainittuihin tiloihin 29.10.1974. Lainhuutoa haettaessa esitetyn verotusarvotodistuksen mukaan kiinteistöjen yhteinen verotusarvo oli verovuonna 1972 ollut 13.090 markkaa. F ja E:n asumisoikeuden arvoksi oli arvioitu verotusperusteiden mukaan 4.000 markkaa.

F oli kuollut 21.2.1975. Hänen jälkeensä laaditun perukirjan mukaan vainajan pesän säästö oli ollut 153,18 markkaa. 14.1.1987 kuolleen E:n jälkeen laaditun perukirjan mukaan hänen kuolinpesässään ei ollut ollut säästöä.

Salmen ja FGH:n tilojen yhteisarvo oli tällä hetkellä ilman rakennuksia yhteensä vähintään 1.155.600 markkaa. Tästä summasta tilojen yhteisten metsämaiden arvo oli 700.600 markkaa ja tilojen erittäin laajoilla rantaalueilla olevien, esimerkiksi loma-asutukseen käytettävissä olevien erityisalueiden arvo 455.000 markkaa.

Myös kaupantekohetkellä vuonna 1974 tilojen arvo oli huomattavasti ylittänyt kauppahintana käytetyn hinnan, joka asumisoikeuden arvo 4.000 markan suuruisena huomioon ottaen oli ollut ainoastaan 7.393 markkaa. FGH:n ja Salmen tilojen luovutusta oli siten pidettävä sellaisena lahjanluontoisena ennakkoperintönä ja lahjana, jolla oli tarkoitettu suosia D:tä muiden lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi. E:n kuolinpesän varoihin oli lisättävä vähintään luovutuksen kohteena olleiden tilojen puoliskojen arvo eli 577.800 markkaa, jolloin kunkin kantajan lakiosa äitinsä rintaperillisenä oli 1/8 tästä summasta eli 72.225 markkaa.

A ja hänen myötäpuolensa ovat oikeudenkäynnin aikana haastetta ottamatta lausuneet, että D:n ja hänen vanhempiensa välisen kauppakirjan mukaan myyjällä ja hänen vaimollaan oli oikeus niin kauan kuin he elivät ostajaa enempää kuulematta nostaa ja käyttää tiloille vuosittain maksettavat yhteismetsärahat. E oli sittemmin luopumalla tästä oikeudesta D:n hyväksi antanut tälle 63.008,60 markan suuruisen rahalahjan ja ennakkoperinnön. Lisäksi D oli saanut lahjana ja ennakkoperintönä E:ltä tälle vuonna 1984 maksetut osuudet F:n kuolinpesälle tulleista vesiylioikeuden päätökseen perustuvista korvauksista, ns. nuottarahoista, 8.660,74 markkaa. D oli myös saanut kaupan kohteena oleviin tiloihin kohdistuvia säännöstelykorvauksia noin 42.000 markkaa. D oli vielä E:n jouduttua sairaalaan vähän ennen tämän kuolemaa nostanut hänen pankkitililtään 4.467,45 markkaa. E ei ollut ehtinyt kuluttaa näitä rahoja ennen kuolemaansa. Tämäkin määrä oli ennakkoperintö ja lahja, jolla oli tarkoitettu suosia D:tä muiden perillisten vahingoksi. Kaikki nämä määrät tuli lisätä E:n kuolinpesän varoihin. Jos tilojen arvot vuonna 1987 olivat näiden varojen lisäksi 1.000.000 markkaa tai enemmän, kunkin lakiosa oli vaaditut 72.225 markkaa.

A, B ja C ovat vaatineet, että D velvoitetaan suorittamaan kullekin heistä lakiosan täydennystä 72.225 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa jutussa korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 7.4.1989

D:n vastustettua kannetta ja vaadittua oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kihlakunnanoikeus on tutkinut jutun ja mainitsemillaan perusteilla hylännyt kanteen A:n ja B:n osalta ja velvoittanut D:n maksamaan C:lle lakiosan täydennystä 8.345,73 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.1.1988 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista huomioon ottaen, että C oli vain osaksi voittanut jutun, 10.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.4.1989 lukien.

Lisäksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut jutussa 30.000 markalla, johon määrään sisältyivät myös D:n henkilökohtaiset kulut, 16 prosentin korkoineen 7.4.1989 lukien.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 14.2.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, B ja C toiselta puolen sekä D toiselta puolen olivat saattaneet jutun, on käsittelyratkaisussaan lausunut, että A ja hänen myötäpuolensa olivat kanteessaan vaatineet lakiosan täydennystä sillä perusteella, että 6.8.1974 tehty kiinteistönkauppa oli perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu ennakkoperintö tai suosiolahja. He olivat oikeudenkäynnin aikana haastetta ottamatta vaatineet kanteessa yksilöityä lakiosaansa myös sillä perusteella, että E:n D:lle luovuttamat yhteismetsärahat 63.008,60 markkaa, vuonna 1984 F:n kuolinpesälle maksetut ns. nuottarahat 8.660,84 markkaa ja tiloihin kohdistuneet säännöstelykorvaukset 42.000 markkaa sekä D:n E:n pankkitililtä nostamat varat 4.467,45 markkaa olivat perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua ennakkoperintöä tai suosiolahjoja.

Hovioikeus on katsonut, että A:n ja hänen myötäpuoltensa haastetta ottamatta esittämät uudet vaatimukset eivät johtuneet olennaisesti samasta perusteesta kuin kanteessa esitetty 6.8.1974 tehtyyn kiinteistönkauppaan perustuva vaatimus. Näin ollen kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt tutkia A:n ja hänen myötäpuoltensa haastetta ottamatta esittämiä vaatimuksia. Sen vuoksi hovioikeus on poistanut kihlakunnanoikeuden yhteismetsärahoista, ns. nuottakorvauksista ja säännöstelykorvauksista sekä D:n E:n pankkitililtä nostamista varoista antamat lausunnot ja jättänyt tutkimatta A:n ja hänen myötäpuoltensa hovioikeudessa toistaman vaatimuksen näiden varojen lisäämisestä E:n kuolinpesän varoihin.

Tutkiessaan jutun muutoin hovioikeus on mainitsemillaan perusteilla hylännyt kanteen myös C:n osalta ja vapauttanut D:n suorittamasta C:lle maksettavaksi tuomittua lakiosan täydennystä 8.345,73 markkaa korkoineen sekä korvaamasta C:n oikeudenkäyntikuluja korkoineen ja velvoittanut C:n, A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa kihlakunnanoikeuden A:n ja B:n maksettavaksi tuomitseman määrän asemesta 35.000 markalla 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöspäivästä 7.4.1989 lukien.

Lisäksi hovioikeus on velvoittanut C:n korvaamaan D:n kulut hovioikeudessa 2.500 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

A ja hänen myötäpuolensa ovat haasteen nojalla esittämässään kanteessa vaatineet 14.1.1987 kuolleen äitinsä E:n rintaperillisinä lakiosan täydennystä D:ltä kukin 72.225 markkaa. Vaatimuksensa he ovat perustaneet siihen, että E on 6.8.1974 vahvistetulla lahjanluontoisella kiinteistönkaupalla antanut pojalleen D:lle joko ennakkoperintöä tai sellaista suosiolahjaa, joka 577.800 markan määräisenä on lisättävä hänen kuolinpesänsä varoihin huomioon ottaen, että luovutettujen hänen puoleksi omistamiensa tilojen nykyarvo on vähintään 1.155.600 markkaa.

Oikeudenkäynnin aikana A ja hänen myötäpuolensa ovat haastetta ottamatta lakiosavaatimustensa tueksi, vaatimuksia määrällisesti kuitenkaan korottamatta, myös vedonneet siihen, että E on kiinteistön luovutuksen jälkeen antanut D:lle lisää pesän varoihin lisättävää ennakkoperintöä tai suosiolahjaa lahjoittamalla tälle kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitetut 63.008,60 markan yhteismetsärahat, 8.660,74 markan nuottakorvaukset ja 42.000 markan säännöstelykorvaukset sekä hänen pankkitililtään nostetut 4.467,45 markkaa.

Vetoamalla näin väitettyihin rahalahjoihin A ja hänen myötäpuolensa eivät ole esittäneet uusia vaatimuksia, vaan he ovat alkuperäisten, haastehakemuksessaan määrällisesti yksilöityjen lakiosan täydennysvaatimustensa tueksi esittäneet uudet, osaksi vaihtoehtoisiksi tarkoitetut perusteet sen varalta, ettei luovutettujen tilojen arvo yksistään oikeuttaisi 577.800 markan lisäykseen pesän varoihin. Kun heidän vaatimuksensa näihin uusiinkin seikkoihin perustettuina edelleen ovat tarkoittaneet lakiosan täydennystä heidän äitinsä jälkeen, asia ei myöskään ole muuttunut toiseksi uusiin seikkoihin vetoamisen johdosta. Kannetta ei siten ole oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n säännösten vastaisesti muutettu.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen, jonka tulee ottaa juttu ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy, menetellä siinä laillisesti ja asian ratkaistessaan lausua myös kaikista asianosaisten jutussa esittämistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista. Asianajaja X:lle maksetaan A:n avustamisesta täällä palkkioksi valtion varoista 1.200 markkaa.